Greenpeace teki vastamainoksen Kitkat-patukan palmuöljyn käytöstä. Nestlen YouTube-poistopyyntö ja ikävä Facebook-esiintyminen tekivät sinänsä varsin tavanomaisesta aktivismikampanjasta todella näkyvän – ja aktiivisen.
Olen asiakkaalle väittänyt, että sosiaalisessa mediassa persoonan näkyminen yrityksen tilin takaa ei ole pahasta. Korporaationkin on tässä mediassa viestittävä ihmisten tasolla. Puunattu markkinointipuhe ei pure. Tärkeä poikkeus tähän on kuitenkin kriittisten äänenpainojen tai PR-mokien hoitaminen: niihin vaaditaan kylmäpäisyyttä, strategiaa ja mielellään alan ammattilaisia. Nettiä on silitettävä myötäkarvaan myös siinä tilanteessa, että se kynsii ja puree takaisin.
Siinä missä tavallinen sukankuluttaja voi tuoda harmistumisensa ja kiukkunsa esiin, yrityksen edustajalla ei ole sellaiseen mahdollisuutta. Päinvastoin, rumaksi koettu käytös saa kiehunnan räjähtämään silmille. Viestien ja materiaalin poistaminen on myös punainen vaate, sillä se koetaan sensuuriksi.
Opiskeluaikoina (eli yli viisi vuotta sitten) tein pientä tutkielmaa öljy-yhtiöistä. Minuun teki jonkinmoisen vaikutuksen, miten kylmän rauhallisesti erään suuryrityksen foorumilla vastattiin sinänsä perusteltuihin viesteihin ihmisoikeusloukkauksista, saasteista ja muista puhtoiseen yrityskuvaan sopimattomista asioista. Vaikka viikate on viestiketjuissa varmasti käynyt ja ilmaus “viherpesu” hiipi mieleen, jäi satunnaisen ohikulkijan vaikutelmaksi kommunikaation avoimmuus.
Luulisi, ettei Nestlen kaltaiselle yhtiölle tiukka kritiikki tule yllätyksenä enää vuonna 2010.
Linkkejä:
An International Smoothie – A Lesson In Douchebrandification: Nestle
Thought Gadgets – Nestle’s Facebook Meltdown
Hmm, hyvin ja mielestäni mielenkiintoisesta (ja myöskin erilaisesta, verrattuna moniin englanninkielisiin lukemiini artikkeleihin) näkökulmasta kirjoitettu artikkeli tästä viimeaikojen korporaation some-eksistenssi failuresta. Kuten jo Qaikussa itsekin kirjoitin, vähän on sellainen maku että tässä nyt joku PR-ihminen otti tavallisten ihmisten kiukutteluita henkilökohtaisesti, ja hänen vastauskommenttinsa ovat värittyneet onnistuneen provon seurauksena.
Mielenkiintoista myös edelleen se, että niinkin iso firma kuin Nestlé ei kyennyt (halunnut?) tekemään asian suhteen muutoksia/ratkaisuja/päätöksiä/mitään viikonlopun aikana – ainoastaan tukkimalla oman PR-ihmisensä suun. Tänä aikana moni PR-firman heppu ehti kirjoittamaan oman ymmärtäväiseen sävyyn kirjoitetun besserwisser-blogipostauksensa siitä, kuinka Nestlé olisi voinut välttää tämän / minimoida vahingot / kääntää tappiot voitoksi. Yhtä mieltä lienivät kaikki siitä, että viikonlopun yli odottelu ei suinkaan laannuttanut myrskyä, Vaan sai kaikki säähavaintoasemat analysoimaan asiaa ja levittämään siitä tietoa vieläkin laajemmalle.
Luulisi, että isot firmat jossain välissä tajuaisivat sen, että läpinäkyvyys ja uskottavuus voisi olla niiden vahvuus siinä, missä epämääräiset pikkupuljut voivat tehdä suunnilleen mitä tahansa kaukana kohdemarkkinoilta, ilman että juuri kukaan voi tehdä asialle yhtään mitään.
Ne ajat kyllä ovat todella ohitse, kun yritykset ovat pystyneet hallitsemaan sitä, mitä tietoa ja minne niistä liikkuu…
Hoksasin tämän vasta nyt. Tuo oli loistava erimerkki siitä, miten ei pitäisi tehdä. Eniten hämmästyttää se, ettei noin isossa talossa ole mitään osaamista tai strategiaa tuollaisen varalle. Journalistille oikea herkkupala. Will be removed, LOL.